Meriretki Inkoon saaristoon 2009

Kirjoittanut: Arvi K

Saavuimme kauniin syyssään vallitessa Raaseporin Höstnäsiin. Siirsimme kolme kajakkia rantaan. Mukana oli vain Point, Star500 ja Robson, kun melojia oli vain kolme. Kaksi viidestä retkelle ilmoittautueesta jäivät sairauden takia pois.

Täytimme laipiotilat retkivarusteilla. Oli muonaa, vettä, vaatetta, telttaa, halkoja ynnä muuta mitä saimme mukaan mahtumaan. Kajakkien kansille turvavarusteita ja karttoja taukoeväiden lisäksi.

Ensimmäinen saari Rågö oli heti lähtöpaikan edessä. Kiersimme sen idän puolelta, kapeikossa kaislikkoa nuollen, sillä siellä liikkui vesiskoottereita ja moottoriveneitä. Pääsimme väljille vesille ja suunnistimme kaakkoon Strömsön Ryssvikuddenia kohti ja sitten itään Strömsön ja Barölandetin väliseen salmeen. Siinä käy varmaan merivirtoja joista kalat pitävät, koska useita veneitä kalastajineen lillui salmessa.

Raasepori vaihtui Inkooksi huomaamatta, kun tärkeämpi veteen piirretty viiva, Barösundiin vievä väylä, oli edessä ja tarkkailimme veneliikennettä sopivaa ylityshetkeä varten. Kun pääsimme Svartön rantaan pidimme Högnäsin kalliolla lounastauon. Oli melottu vasta runsas 6 km, mutta tankkasimme seuraavaa pitkää osuutta varten. Syömisen päälle nautittiin pannukahvit.

Kilometrin koilliseen melonnan jälkeen lähdimme seuraamaan karttaan merkittyä melontareittiä periaatteessa itään, mutta monien saarien välissä mutkitellen. Pienen selän ylitys ei mennyt aivan reitin mukaan, sillä saarien muodot näyttivät kartalla erilaisilta luonnossa.

Otettiin gps avuksi sijainnin varmistamiseksi. Olimme Hankelön pohjoispäässä ja aivan vieressä oli nimetön saari, jota olimme menossa katsomaan. Saarella näet Pekka oli yöpynyt jollain aikaisemmalla retkellä. Johdimme saarelle nimen Pekasta, mutta kun ympärillä on vain ruotsinkielisiä nimiä, ristittiin saari Pellesöksi. Nyt tarkasta kartasta löytyi myös nimi Lilla Hankelö. Kyllä Pellesö olisi parempi.

Seurasimme entistä tarkemmin karttaa ja lukuisia saaria, että tiedettiin missä oltiin menossa. Samalla nähtiin sadepilviä ja sateenkaari mantereen päällä, mutta saaristossa oli vain poutapilviä. Matka jatkui Själön ja Gloholmin ohitse Bastön pohjoiseen laguuniin. Rantauduimme ja katsastimme paikkoja yöpymistä varten. Löytyikin teltoille sopiva nurmitasanne ja läheltä vanha nuotiopohja.

Koska valoisaa aikaa oli vielä monta tuntia, teimme vielä melontalenkin Verkholmin ohi ja kierrettiin Tjäderholm sekä Lökholmarna. Sitten teltat pystyyn kahdella eri tavoin. Arvi laittoi avaruuspeiton lämpö- ja kosteuseristeeksi teltan alle. Sini ja Henni virittivät pressun telttansa päälle. Kiinnitysnarut tulivat pressun kulmista lähipuihin. Työn touhussa oli tummia pilviä kerääntynyt yllemme ja ruuanlaiton sekä syömisen ajan satoi hiljalleen ja ukkonenkin jyrähti kerran.

Oli jo pimeää, kun sade lakkasi ja oli aika rakentaa otsalamppujen valossa nuotio. Olihan kuivia HiiPun halkoja mukana ja varusteissa kirves. Tulen roihussa paloivat jo kosteat risutkin. Lettutaikina valmistui ja paistinpannuun jatkovarsi. Korjaussetissä oli varren kiinnitykseen tarpeelliset nippusiteet ja rautalankaa. Kyllä olivat räiskäleet hyviä vuoroin mansikka- ja lakkahillolla höystettynä.

Pimeässä kuului eri suunnista lampaiden määkimistä. Olivat kai hajaantuneet sateen ajaksi suojaan ja sitten kokosivat katraan yhteen tai ainakin viestittivät sijainnit. Yöllä oli hiljaista ja tyyntä.

Sunnuntai

Aamulla herättivät bää-äänet sekä korppien vaakkuminen. Saaren lahti oli aivan peilityyni. Lahti sai nimekseen Bäviken. Aamiainen nautittiin kalliolla auringon paisteessa.

Purettiin leiri ja pakattiin kajakit lähtökuntoon. Melottiin Bastön itäpään ympäri ja yritettiin bongata lampaita, mutta ei niitä ollut rannoilla. Sitten etelään Storön kylkeen ja jalkaisin saaren keskellä olevalle järvelle. Löysimme kompassin avulla kauniin järven rantaan, jossa gps näytti veden korkeudeksi 6 m merenpinnasta. Vesi oli makeaa ja keskellä järveä oli pieni saari.

Storön kaakkoispuolella olevan Vargskärin läheltä meloimme katselleen kalastajan monia laitteita ja rakennelmia. Jatkoimme etelään päin ja Tiftön kohdalla avautui rannaton meri Viron suuntaan. Sen verran oli aallokkoa, että Tiftöklobbarnan viereiset karit paljastuivat vaahtoavista aalloista.

Pujottelimme luonnonsuojelusaarten eteläpuolelle ja käänsimme keulat länteen. Ohitimme Hyndan, Odskärin, Andön, Bergskär ja Arvskärin, jonka eteläpuolella on Namnlöslandet. Eivät ole inkoolaiset jaksaneet kaikkia nimetä.

Saaria ja vettä riitti ja näimme monia lintulajeja. Joutsenia ja merimetsoja oli paljon ja yhden merikotkan bongasimme lennosta.

Reittimme vei Grundsön ja Mössön välistä kohti Hättötä, jonne ajattelimme rantautua pitkään saaren sisään menevään lahteen. Harmiksi oli rannalla suuri kieltotaulu, jossa maihinnousikin oli metsästyksen ja kalastuksen lisäksi kielletty. Saari kuuluu usean saaren luonnonsuojelualueeseen.

Suunnitelmaa oli muutettava ja otettiin kohteeksi Kalkön eteläinen ranta, jossa kartan mukaan ei ollut mökkejä. Olihan sinne rakennettu uusia rakennuksia, mutta vapaata rantaakin löytyi.

Valmistimme ateriat ja porokahvit. Olimme jo poislähdössä, kun lähisaaresta tuli mies moottoriveneellä kyselemään aikeitamme. Henni vastaili ruotsiksi, mutta saatiin suomeksikin hänen ja sukulaistensa maaomistuksista selvitykset. Ei tarvinnut jokamiehen oikeuksista puhua, kun kerroimme siivonneemme jälkemme ja olimme poistumassa. En maininnut lannoittaneemme rantaa parilla kouralla käytettyä Jubileumsmokkaa ja urealla. Pikku saarten jälkeen saavuimme Strömsön eteläkärkeen, josta kännyimme pohjoista kohti Strömsön länsipuolitse.

Mantereen ja Långön välissä on kaunis Långö sund. Lövön ja Rågön välissä on pieni Hunsvotten saari. Sitä kuvattiin ja naureskeltiin hunsvoteille.

Enää loppurutistus ja saavuimme Höstnäsiin, jossa Ford ja trailer odottivat. Hyvä saaristoretki oli takanapäin ja oli nähty varmaan sata saarta ja melottu 48 kilometriä.