|
|
| Seura Melonta Purjelautailu Loki Linkit Foorumi Sähköpostilista Palaute | |
|
|
Meriretki Inkoon saaristoon 2009
Kirjoittanut: Sini S Lauantai
Syyskuinen lauantaiaamu oli aurinkoinen ja syksyinen. Hiidenvesi oli usvan peittämä, pakkasimme kajakkeja traileriin. Kello ei ollut vielä yhdeksää ja ilma kolea. Joukkomme oli pienentynyt kolmeen, mutta tunnelma oli silti loistava. Pekka oli saapunut rantaan saattamaan meitä matkaan. Käytyämme turvallisuusvarusteet läpi ja pakattuamme tavarat autoon suuntasimme kohti Inkoota odottavin mielin. Saavuttuamme Höstnäsin rantaan, alkoi aamun haasteellisin osuus, tavaroiden pakkaaminen kajakkeihin. Ranta täyttyi nopeasti mitä erikokoisimmista pusseista ja kasseista, jotka sisälsivät kaiken retkellä tarvittavan. Kello ei ollut kuitenkaan vielä edes puolenpäivän, kun saatoimme työntää kajakkimme vesille ja suunnata kohti uusia maisemia. Sää oli aurinkoinen, eikä tuulta juuri ollut. Melominen tuntui kevyeltä ja mukavalta. Ihastelimme saarten kauneutta ja monimuotoisuutta. Vuoroin edessämme oli vain kallion peittämiä saaria ja vuoroin taas männikköisiä metsäisiä saaria. Kartan lukeminen oli lukuisista saarista johtuen helppoa, kunhan ensin oli totuttautunut kartan mittakaavaan. Melottuamme reilun tunnin oli aika pitää lounastauko, olimmehan lähteneet matkaan jo varhain aamulla. Lounaan syötyämme keittelimme aurinkoisella kalliolla vielä pannukahvit.Seuraava määränpää oli jo selvillä. Aioimme löytää erään saaren, jolla Pekka kertoi yöpyneensä aiemmalla reissullaan. Suunta siis kohti Pekan saarta. Liekö johtuen kartan pienestä mittakaavasta vai mistä, mutta hieman ennen Pekan saarta oli pysähdyttävä hetkeksi tuumailemaan sijaintiamme. Pekan lainaama GPS kertoi hyvin nopeasti tarkat koordinaatit ja niinpä saatoimmekin todeta olevamme aivan etsimämme saaren lähellä. Saarelle ei ollut karttaamme merkitty nimeä, joten päätimme nimetä sen Pellesö:ksi Inkoon ruotsinkielisyyden vaikutuksesta. Olimme aamulla suunnitelleet yöpyvämme Bastö- nimisellä saarella, joka oli myös seuraava määränpäämme. Nousimme maihin saaren pohjoispäästä. Kävelimme rantoja ja tutkailimme löytyykö saaresta sopivaa maastoa telttailuun. Saaren pohjoispäässä olevasta lahdesta löytyi sopivan oloinen paikka vanhoine nuotiopohjineen ja kaikkineen. Yöpaikka oli siis löytynyt. Aurinko paistoi kuitenkin vielä ja niinpä päätimme ennen leirin pystyttämistä käydä vielä pienellä melonnalla. Suuntasimme tutkimaan saaren pohjoispuolella olevia saaria. Palattuamme iltamelonnalta pystytimme teltat ja aloitimme päivällisen valmistamisen. Taivas näytti uhkaavalta. Tummia pilviä oli kerääntynyt taivaalle ja taisi jostain kuulua ukkosen jyrinääkin. Ruokailuvaiheessa alkoikin sataa aika rankasti. Onneksemme sade laantui aika pian, eikä meidän tarvinnut etsiä itsellemme suojaa sateelta. Illan hämärtyessä sytytimme nuotion jonka ääressä vietimme iltaa lettuja paistellen. Iltanuotiolle tunnelmaa loi lampaiden ääntely saaren metsissä. Harmiksemme emme nähneet ainuttakaan lammasta, mutta toden totta kuulimme ne kyllä. Letut ja lampaat tekivät illasta erityisen mieleenpainuvan.
Sunnuntai Nukuttuamme pitkät yöunet heräsimme kauniiseen aamuun. Toiset meistä heräsivät herätyskelloon ja toiset lampaiden ääntelyyn. Auringon paistaessa nautimme aamupalan kalliolla istuen. Syötyämme vielä edellisestä illasta jääneet letut, aloitimme leirin purkamisen. saatuamme kaikki tavarat pakattua kajakkeihin, oli aika sanoa saarelle ja lampaille näkemiin. Seuraavaksi suuntasimme kohti Storaö saarta. Rantauduimme Storaö:n itäpuolelle ja jatkoimme jalan katsomaan saaren sisällä sijaitsevaa järveä. Järvi löytyi ja meille oli heti selvää, että pieni kävely oli vaivansa arvoinen. Järvi yllätti meidät kauneudellaan ja makealla vedellään. Järven pinta oli GPS:n mukaan n. 6 metriä merenpinnan yläpuolella. Nautittuamme saaren kauneudesta suuntasimme kohti aavempaa merta. Lähestyttyämme eteläisimpiä saaria, keinutti meri jo kajakkejamme eritavalla. Olimme nyt selvästi merellä. Sää oli aurinkoinen, tuulta ei juurikaan ollut ja aallonkorkeus jäi alle puoleen metriin. Saarten välistä puikkelehtien suuntasimme kohti luonnonsuojelualueita. Olimme ajatelleet, että voisimme syödä lounaan, jossakin siellä, mikäli rantautuminen olisi sallittua. Koska rantautuminen oli kielletty, menimme syömään lounasta läheisen saaren kalliolle. Lounaan syönnin ohessa suunnittelimme samalla mitä kautta meloisimme takaisin Höstnäsin rantaan. Tiesimme jo, että ainakin Hunsvottin saaren haluamme nähdä. Edessämme oli vielä parin tunnin melonta, jolle suuntasimme nautittuamme päiväkahvit. Nautimme jokaisesta melanvedosta ja suunnittelimme tulevaa kesää. Oli selvää, että Inkoon saaristoon jäi vielä paljon nähtävää. Ainakin meidän mielemme halajaa sinne vielä takaisin. Rantaan saavuttuamme tyhjensimme kajakit tavaroista ja lastasimme ne traileriin. Rannassa otimme vielä viimeiset ryhmäkuvat. Takana oli kaksi melontapäivää ja 45km kajakissa istuen. Hieno reissu, ei voi muuta todeta. |
| © Hiidenveden Purjehtijat, HiiPu | |