Nummela-Lohja melontaretki

Lähtö HiiPun rannasta

HiiPun loppukesän melontaretkelle ilmoittautui kahdeksan innokasta melojaa. Retkitavarat ja makkarat saatiin mahtumaan neljään yksikköön ja kahteen kaksikkoon, vaikka Jorma ja Jerry toivat mukanaan kottikärryllisen tavaraa. Pääsimme lähtemään noin 12.15, ja kelikään ei ollut paha, vaikka tummia pilviä olikin taivaalla. Selvitimme ensimmäisen 7.5 kilometrin etapin Hiidensillalle noin puolessatoista tunnissa, ja lähdimme juomaan kahvit jotta aikataulu saisi meidät kiinni. Vihdoin taas päästyämme matkaan saimme tosissaan taistella Hiidensillan alituksessa, sieltä kun tuuli niin että varmasti riittää. Ennen kuin pääsimme edes tuuliselta selältä pois, tuli sadekuuro joka pisti jotkut repimään sadetakkia päälleen. Kovassa vastatuulessa se ei ole ihan helppoa, se tuli testattua! Suojaisemmille vesille päästyämme jatkoimme matkaa satunnaisten sadekuurojen myötävaikutuksella alas Väänteenjokea, joka kapeni ja kapeni.

Patoshow ja loppuilta

Lopulta saavuimme Väänteenjoen padolle, ja aloimme ihmetellä, kuinka päästä siitä parhaiten ohitse. Patoluukun alta ei voinut mennä, vaikka se oli täysin auki. No, osa porukasta meni soutuvenepuolelta maihin ja lähti katsomaan kuinka toisella puolella pärjätään. Siellä oli oikein käsin veivattava raidekelkka, jolla saa isommat moottoriveneet ylös, ja ensimmäinen mitä itse näin, oli että pojat työnsivät kelkkaa järveen. Sitten alkoikin melkoinen operaatio, kelkkaan kun ei oikein saanut kuin yhden kajakin kerrallaan. Huudot kaikuivat pitkälle kun ohjeita huudettiin "lisää köyttä!" "saako jo veivata!" "MITÄ!!" Kajakki kelkkaan, sitten hikinen veivaus ja vesillelasku toiselle puolelle. Suosittelemme soutuvenepuolen käyttämistä kajakeille! Lopulta pääsimme jatkamaan matkaa Kisakalliolle, jossa oli tarkoitus yöpyä. Tarkistussoiton jälkeen (jossa telttayöpymisen hinnaksi varmistui 30 euroa!) meloimme perille ja aloimme purkaa varusteita rannalle. Ensin teltat pystyyn, ettei sade pääse yllättämään. Sitten lähdimme käymään sivistyksen parissa, eli juomaan kahvit Kisakallion kahvioon, jossa oli välillä melkoinen hulina kun juniorit pyörivät ympärillä. Palattuamme leiriin aloimme tehdä ruokaa/syödä valmiita eväitä. Trangialla oli käyttöä kun nuotiopuut olivat niin isoja etteivät tahtoneet syttyä edes "kohtuullisella" määrällä sytytysnestettä. Kun suurin osa porukasta oli saanut syötyä, alkoi tiputella vesipisaroita... Ja sitten taivas repesi. Puutkaan eivät antaneet sateelta suojaa, joten pelastauduimme läheisen varaston lipan alle. Vettä alkoi tulla niin että pelkäsimme jo rännin tipahtavan alas kun siinä pidimme suojaa. Nuotiopaikalle muodostui puro ja välineitä piti pelastaa joutumasta järveen. Onneksi kaikki teltat oli saatu viime hetkellä pystyyn, koska sadekuuro olikin vähän pitempi kestäen lopulta melkein tunnin. Kenelläkään ei teltta joutunut tulvan uhriksi joten aloimme valmistautua yöpuulle. Loppuyönä ei enää vettä satanut.

2. Päivä

Aamu valkenikin kirkkaana, ja porukka nousi ylös vähän vaille seitsemän. Ranta aukeni pohjoiseen joten aurinko ei oikein yltänyt kuivattamaan kosteita varusteita, mutta yhden yön reissulla ei niin tarvitse panostaakkaan kamojen kuivatukselle kunhan on vaihtovaatteet mukana.. Aamukahvien jälkeen oli sitten telttojen purku ja kajakkien lastaus vuorossa ja pääsimme lähtemään 9.05 matkaan...-Eikun nyt unohtui pyykkinaru! No, kuitenkin. Aurinko paistoi niin ettei välttämättä tarvinnut T-paitaa kummempaa päälle, ja aurinkolasit olisivat hyvät häikäisyn vuoksi. Meloimme jokea alaspäin ja ihailimme maisemia. Ihanuutta tosin vähensi se seikka että juuri näille paikkeille jossa rannat ovat jyrkkiä ja komeita, vedettäisiin lähivuosina kai moottoritie... Näimme matkan varrella useita harmaahaikaroita, pari joutsenta, nokikanoja ja muita vesilintuja.

Loppu tulee

Matkan jatkuessa alkoi aukeilla vesillä navakka vastatuuli hidastaa etenemistä. Pidimme taukoja aina tuulensuojassa ja ennen viimeistä osuutta Lohjan Aurlahteen Jouni otti porukan kasaan ja selitti loppureitin jota mennä koska Ristiselällä ei vaahtopäiden keskellä kuitenkaan kuule mitä huudetaan. Lähdimme aaltoihin ja huomattuamme Aurlahdella olevan purjehduskisat, kiersimme vähän rannempaa. Betonisten venelaitureiden lähellä oli mukava ristiaallokko ennen kuin pääsimme rantautumaan. Rannassa olikin jo vastaanottojoukot valmiina odottamassa peräkärryineen ja kattotelineineen. Kajakkien kuljetuskuntoon laittamisessa menikin joku tovi, kuulumisia vaihdellessa ynnä muussa sellaisessa, mutta lopulta pääsimme autoihin ja hurautimme takaisin Nummelaan HiiPun rantaan purkamaan hienosti pakatut kajakkimme.

Kirjoittanut: Pekka P.