Joulumelonta Vihtijoella

Avoveden etsintää

Meitä syyhytti päästä lauhan kelin aikana vielä ulos melomaan, mutta koska Hiidenveden Nummelan puoleinen osa oli sitkeästi jäässä, pakkasimme kajakit ja polkupyörän autoon ja lähdimme katsastamaan, mikä tilanne on Averian järvellä. No, sekin oli jäässä mutta Vihtijoki näytti houkuttelevalta, joten etsimme sopivaa jokeenlaskupaikkaa yläjuoksun puolelta. Lopulta päätimme meloa pätkän Saukoinkoski- Averia, josta kertyisi noin 10 kilometrin lenkki.

Sää suosii

Saimme auton parkkiin ja kajakit jokeen 10.30. Samalla alkoi sataa räntää. Lähdimme matkaan pitkin mutkittelevaa jokea, jonka virtaus auttoi matkan tekoa mukavasti. Pelto vaihtui metsäksi, ja Saukoinkoski lähestyi. Törmäsimme kuitenkin ennen koskea kallellaan olevaan puuhun jonka oksien läpi meidän piti raivata tiemme. Heti sen jälkeen alkoikin koskiosuus, joka sateiden jälkeen oli saanut uutta puhtia menoonsa, eivätkä kajakinpohjatkaan kolise kiviin. Lunta lakissa ja vettä sylissä jatkoimme matkaa ohi joenrantamökkien, saapuen pelto-osuudelle. Vähän matkaa päästyämme tuli vastaan ensimmäinen silta. Alitse ei päässyt joten etsimme rantautumispaikat, pujotimme kengät jalkaan ja kannoimme kajakit sillan toiselle puolelle, ja matka jatkui. Peltojen välissä kaartelu oli rauhallista, ja toisen sillan ylitettyämme alkoi olla matkan puoliväli, joten parkkeerasimme suvantokohtaan ja kaivoimme eväät esiin. Räntäsade joudutti syömistä joten olimme taas kohta kauhomassa pitkin mutkaista jokea.

Joki tulvii

Aloimme tulla aika alaville maille, koska korkea vesi nousi jo Suontaan pelloille asti, ja välillä piti olla tarkkana ettemme eksy reitiltä mihinkään sivuojaan. Vähän ennen kolmatta alitsepääsemätöntä siltaa juttelimme erään miehen kanssa, joka kertoi veden olevan ainakin puoli metriä korkeammalla kuin normaalisti, sateiden johdosta. Kesällä siltakin oli jäänyt veden alle. Jatkoimme matkaa ja alitimme Nurmijärventien sillan. Meloimme vähän rivakammin ettei kylmä enempää iske ja kohta olimmekin vanhan Porintien kohdalla, mihin olimme jättäneet polkupyörän sillan alle. Jatkoimme vielä Averialle noin kilometrin verran joka oli sula aika pitkälle, mutta melomalla ei Olkkalanjoelle olisi päässyt. Meloimme vastavirtaan takaisin sillalle ja Jounin hakiessa pyörällä auton paikalle, Antti ja minä kannoimme kajakit lähimmälle bussipysäkille. Auton saavuttua oli kova homma sitoa kajakkeja katolle jäätynein näpein. Onneksi sen jälkeen pääsi autoon lämmittelemään, innostuimme vielä käymään huoltoasemalla munkkikahvilla hyvän retken päätteeksi!

Kirjoittanut: Pekka P.