Suomi Meloo Pieksämäki-Lahti 7.-13.6. 2008

Tämän vuoden melontaviestin reitti oli järjestetty Pieksämäeltä Lahteen. Osallistuin Lohjan Melan Vääntäjien joukkeessa kuuden osuuden melontaan kajakkikaksikossa. Itselleni mielenkiintoisin osa oli yömelonta Sysmästä etelään.

Herätys puolen yön tuntumassa. Muutaman tunnin uni saa riittää. Teltta ja retkivarusteet kasaan ja Ilkan autoon. Varalle vain illalla tehdyt eväspalat, termos ja vesipullo sekä varavaatteet kuivapussissa, mela ja muut melontatamineet. Toinen kaksikon jäsen Meri on myös lähtöpuuhissa. Hän saa vielä ohjeita poikakaveriltaan. Kävelen Sysmän satamaan ja nautin kylätoimikunnan järjestämistä kojuista varhaisaamiaisena grillimakkaran, kahvin ja pullan edulliseen hintaan. Sitten tähyilemään laiturille viestin saapumista. Kiiltomatomainen osalamppujen ja muiden tuikkujen rivi lähestyy Sysmän keskustaa ja hämärässä erottuvat vähitellen kanootit. Meillä on rannalla tunnuksena iso valkoinen sateenvarjo, jota vielä taskulampulla valaisen ja niin kaksikko löytää valitsemaamme vaihtokohtaan. Kysellään kuulumiset ja järjestetään varustus lähtökuntoon.

Asetun taka-aukkoon ja Meri etumelojaksi. Aikaisemmilla osuuksilla olen ollut edessä, nyt pääsen hoitamaan peräsintä. Odottelemme vesillä kelluen lähtöä. Se tapahtuu aikataulun mukaan klo 1:30, sillä edellinen osuus tuli jokseenkin ohjeaikaan perille ja lähes puolen tunnin vaihtoaika on riittävä.

Suuri joukko kajakkeja eniten kaksikkoja sitten yksikköjä sekä muutama avokanootti lähtee johtomelojan Paulin rinnalla ja perässä Sysmän satamasta alkukilometrit hieman mutkittelevaa väylää kohti Päijänteen selkävesiä. Yön tyyneys ja sileä veden pinta sekä hiljaa etenevä joukko tekee varmaan melonnan jokaiselle helpoksi ja miellyttäväksi. Ei väsytä yhtään. Päijänne aukeaa edessä ja hämäryyden väistyttyä on valot sammutettu. Pidetään pieni kelluntatauko ja kuullaan Paulin kaijuttimista, että edessä oleva korkea saari on Päijätsalo sekä muita maamerkkien nimiä. Jatketaan matkaa. Noin puoli neljän aikaan johtokajakki pysähtyy ja Pauli neuvoo katsomaan taaksepäin. Näemme upean auringonnousun. Kun lähdemme liikkeelle näkyy edessä pätkä sateenkaarta ja myöhemmin koko kaari. Se tietää sadetta, kun tuulikin viriää ja tuo tummia pilviä meitä kohti.

Ohitamme läheltä Rapalan niemen. Edellisen kerran olin niemessä armeijan aikana sotaharjoituksen yhteydessä. Rakensimme ilmavalvonta-aseman Rapalan kartanon katolle. Yli 40 vuoden takaiset ajat tulevat mieleen. Kartanossa kunnioitettiin entisen omistajan, kenraali ja puolustusministeri Rudolf Waldenin, muistoa ja meistä asevelvollisistakin pidettiin hyvää huolta.

Sadepisarat tihenevät ja yltyy kunnon sade. Pääsemme sopivasti maatauolle Kelventeen saaren pohjoispään laguuniin. Syömme eväitä ja nuotion ääressä voi lämmitellä, jos ei halua pitää sadetta puun alla. Lämmin tulee myös kohta meloessa pitkän Kelventeen saaren tuntumassa. Saari kuuluu luonnonsuojelualueeseen, joten mökkejä ei siellä näy. Sade jatkuu, mutta ei haittaa menoa.

Kierrämme vielä muutaman saaren kunnes käännämme keulat kohti idässä siintävää pääterantaa. On ylitettävä muutaman kilometrin selkä kohtalaisessa sivutuulessa. Hyvin joukko selviää ja yli 30 kilometrin melontamatka päättyy klo 8:30 Vähäniemen Isorantaan. Kuivaa vaatetta ylle. Kyllikki on vastassa Marjon autolla ja pääsemme seuraavaan leiripaikkaan.

Viikko viestin parissa kääntyy loppua kohti. Vielä yksi osuus Hollolan kirkolta Messilään on ohjelmassani. Sekin on järvitaival nyt Vesijärvellä. Aikaisemmilla taipaleilla näin myös jokia ja pieniä koskia sekä Puulan komean saariston. Vaihtelua toivat monet joukkuetoverit. Olin kaksikossa Markun, Sepon, Ilkan, Merin ja Marjon parina. Jos oli Melajuhla Joutsenlammella kohokohta matkan puolivälissä, oli Lahdessa hienoa nähdä Pikku Vesijärvessä yli 200 kajakkia, kun viestiin osallistuneiden lisäksi paikalliset melojat juhlistivat päätöshetkeä.

Kirjoittanut: Arvi K.