Meloen Vanjärvelle

Lähdimme matkaan kesäkuisena tiistaina hieman yhden jälkeen iltapäivällä. Kajakkien pakkaaminen vei jälleen yllättävän paljon aikaa. Tarkoituksenamme oli meloa Vanjärvelle Karjaanjokea pitkin ja yöpyä paluumatkalla Petäjäsaaressa. Olimme siis pakanneet mukaan eväiden lisäksi myös kaikki yöpymiseen tarvittavat välineet. Kaiken oltua valmiina suuntasimme kajakkiemme keulan ensin kohti Kiihkelyssaaria. Olimme suunnitelleet pitävämme lounastauon Kiihkelyssaarilla, mutta koska tyyni sää oli säästänyt voimiamme, eikä tarvetta tauolle ollut jatkoimme matkaamme Petäjässaareen.

Lounastauon jälkeen alkoi odottamamme matkaosuus eli Karjaanjoki. Joki oli meille molemmille edelliseltä kesältä entuudestaan tuttu, tosin tuolloin emme olleet meloneet sitä alusta loppuun. Osasimme kuitenkin odottaa kauniita maisemia ja rauhaisaa melontaa suojaisella joella. Joen alkutaival on metsikköistä ja jokeen oli kaatunut muutamia katkenneita puita, jotka kuitenkin ohitimme joutuisasti.

Metsäosuuden jälkeen alkoi pitkä pelto-osuus. Odotimme näkevämme lehmiä laiduntamassa pelloilla, mutta tällä kertaa niiden läsnäolon tiesi vain tuoksusta. Lehmien sijaan näimme paljon perhosia ja sudenkorentoja, jotka lentelivät joella seuranamme. Heinät joen törmällä olivat kasvaneet pitkiksi, mikä sai meidät tuntemaan olevamme lähes osa luontoa. Vanjärven sillan kohdalla joki näytti todella kauniilta, päätimme ottavamme paluumatkalla muutaman valokuvan joesta juuri tuolla kohtaa.

Sillan jälkeen alkoi reitin haasteellisin osuus. Metsän ympäröimään jokeen oli kaatunut muutama puu ja jouduimme hetken aikaa miettimään parasta kulkuväylää puiden ohittamiseen. Pienellä kajakin pyörittelyllä oli vedessä olevat esteet kuitenkin ohitettu ja matkamme saattoi jatkua. Melominen suojaisella joella auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta tuntui todella hienolta. Veden virtauksen alettua hieman tuntumaan aavistelimme lähestyvämme Vanjärveä. Joki näytti kuitenkin melkein päättyvän pieneen ryteikköön. Tarkemman tarkastelun jälkeen huomasimme joen jatkuvan edelleen vasemmalle. Risut ja pensaat olivat tukkineet väylän, niin että olleet sitä heti havainneet. Päätimme rantautua ja tutkia maastoa jalan.

Kajakkien nostaminen joen törmälle onnistui hyvin, kunhan itse vain nousi ensin seisomaan joen reunalle. Paljaat jalat upposivat mutaan, mutta koska vesi oli lämmintä, tuntui se ainakin meistä vain mukavalta. Vilkaistuamme karttaa tajusimme olevamme aivan Vanjärven vieressä. Kartan mukaan Vanjärvi olisi aivan edessämme, emme kuitenkaan pystyneet sitä puiden ja pensaiden takaa näkemään. Kartassa joki tekee tiukan mutkan vasemmalle, jonka jälkeen parin sadan metrin päässä näyttää kartalla olevan Vanjärven lintutorni. Koska olimme jo rantautuneet, eikä matkaa lintutornille olisi enää paria sataa metriä enempää, päätimme kävellä sinne pellon piennarta pitkin. Kajakit saivat jäädä odottamaan meitä joen törmälle.

Näkymä lintutornilta oli rauhaisa. Linnut lauloivat ja läheisellä pellolla traktori pöyhi kaadettua heinää. Vanjärvi itsessään oli paljon pienempi, kuin olimme ajatelleet. Se muistutti meistä lähinnä lampea, jonka ympärillä kasvoi ruohikkoa. Pienestä postilaatikosta lintutornin huipulta löysimme vihin, johon lintujen bongailijat olivat kirjoittaneet ylös havaintojaan. Myös me kirjoitimme vihkoon oman viestimme. Olimme saavuttaneet retkemme päämäärän ja saatoimme olla tyytyväisiä itseemme. Ihailtuamme hetken maalaismaisemia lähdimme jatkamaan matkaamme kohti Petäjässaarta, jossa meidän oli tarkoitus yöpyä.

Jokiosuus oli vienyt meiltä mennessä noin kaksi tuntia, mutta paluumatka sujui nopeammin. Pysähdyimme matkalla vielä ottamaan muutaman valokuvan. Päivä joella oli ollut odotustemme mukainen. Petäjässaaressa meitä odottivat vielä nuotioletut, jotka päivän melonnan jälkeen maistuivat erityisen hyviltä. Hyvin nukutun yön jälkeen suuntasimme kohti Hiipun rantaa. Mielessä olivat jo uudet retket.

Kirjoittajat Sini Salmenjoki ja Henni Myllymäki