Tarinaa torstaimelonnasta

Kesä 2017

1.6. torstaimelonta

Kova tuuli ja kylmää - siispä aallokkomelontaan

Leppoisan torstairetkimelonnan tilalle oli nyt tarjolla aivan muuta.

Päivällä saatiin sadetta, rakeita kovaa luoteistuulta ja ripaus aurongonpilkettäkin, mutta klo 17 jälkeen jo hiukan lupaavaa säätä, tuuli kyllä jatkui kovana.

Rannassa oli kova aallokko ja Simolan saaren suunnalla oli jonkin verran vaahtopäitä. Kylmää, alle 10 astetta. Vain retken vetäjä oli lähtökuopissa HiiPun-rannassa.
Tarjolla oli harvinaisen hyvä aallokko ja kanoottisurffausilma. Ei muuta kun kajakki vesille ja suunta vastatuuleen aikeena Koivusaaren kierto. Melontarukkaset olivat välttämättömät, melontaliivit, känny vesitiiviisti ja 1 l juotavaa mukana, kajakkina Inukshuk.

Laiturilta lähtö ja matka Simolansaaren kohdalle Santanokan tuulensuojaan mehutauolle sujui hyvin, 22 min kohtalaisella tempolla.
Kovin tuuli ja tuiverrus koko matkalla oli juuri Simolansaaren kapeikossa. Isoja aaltoja ja vaahtopäitä, mutta helppoja meloessa vastatuuleen ennen Simolaa ja aina Koivusaareen saakka. Muutama ristiaallokkopaikka, perunapelto, oli Simolansaaren länsipuolella, Santanokan kupeessa Köykänlahden suulla ja ennen Koivusaarta.
Parhaimmillaan sai meloa aaltoa ylös 2-3 melanvetoa. Ja oikea rytmitys ja alltojen koon huomiointi, että ei rynnistä vasten alltoa ja melo allon läpi ja väsytä itseään, vaan mukailee aaltoja ja antaa alltojen muodon auttaa melojaa eteenpäin - ylämäkeen, alamäkeen, sivuliuku, välillä pärskähdys aina naamalle asti, näin se menee - mukavaa on ja kunto sen kun kasvaa.

Melonta Koivusaareen kesti 55 min. Saaren Nummelan puolella tuulensuojassa pidin hetken mehutauon.  Sitten jatkoin matkaa ja kiersin myös Koivusaaren takana olevan luodon. Ei ollut näköjään tänä vuonna kanadanhanhen pesää länsipuolella kuten oli 3 vuotta sitten.  Paluu alkoi, reippaasti tuuleen ja isoihin myötäaaltoihin -puoli-ilmaista kyytiä kotiinpäin. Mahtavia surffiliukuja aalloilla. Inukshukilla saa olla tarkkana suunnassapidossa ja käyttää aktiivisesti melaa suunnanpitoon - kääntyy liian herkästi  poikittain ilman peräsintä. Laitoin peräsimen alas tuulensuojassa seuraavan niemennokan takana. Se auttoi, suunnanpito helpottui merkittävästi, matka jatkui myötätuuleen.  Simolan saaren takana oli taas kellunta- ja mehutauko, sitten Pääksniemen reunaa Rekiniemenkarille, siitä Hannasaareen ja HiiPulle tuulen jo hiukan laantuessa.

Vesilintuja näkyi matkalla rantasipi, lokkeja, silkkiiuikku ja meriharakka.
Peräsimen käytöstä kovassa aallokossa vielä sana: Vaarana peräsimessä on sen rikkoutuminen kovassa aallokossa ja silloin siitä on vain haittaa! Hyvä kajakki ei peräsintä kaipaa. Evä on ok, se kestää ja auttaa sivu- ja myötätuulissa.

Jouni